Heikki Takkinen
MEDIAKASVATUKSEN ARKEA - hajanaisia ajatuksia illalla 8.11.07
Jos mediakasvatuksen termiä käytetään, olisi pystyttävä selkeästi myös määrittelemään, mitä on kasvatus ja mitä kaikkea mediaan voidaan lukea mukaan. Molemmat ovat teoriassa helppoja määritellä, käytännössä vaikeita, sillä kyse ei ole spesifisestä faktatieteestä. Myös termien määrittelyissä näyttäisi olevan näkemyseroja.
On helpompaa tutkia toisten tekemiä tutkimuksia kolmansien tutkimuksista kuin tutkia itse asiaa, itse elämää. Kasvatustiedehän tutkii kasvatusteoreetikkojen näkemyksiä kasvatuksesta, ei itse kasvamista ja kasvattamista. Teoria ja käytäntö ovat usein hyvin kaukana toisistaan. Kuinkahan lienee mediakasvatuksen tilanne?
Mediakasvatus ei ole mielestäni erillinen osa lapsen ja nuoren kasvussa, osa ”kasvattamista”, vaan lähes kaiken läpäisevä arkinen yhdessä eläminen kaikkine ilmiöineen, samoin kuin kaikki muukin sosiaalinen toiminta. Media vaikuttaa kaikkialla ympärillämme, joten sen eriyttäminen omaksi kasvatuksen osa-alueeksi on keinotekoinen, jopa harhaan johtava.
Mielestäni kasvatus ei myöskään ole erillinen tapahtuma tai tapahtumien sarja, se on osa yhdessä elämistä, yhdessä kasvamista, vuorovaikutusta. Ja se taas on hyvin yksinkertaista, se tarkoittaa: Vastaa aina, kun kysytään. Ja kun kysyt, vaadi myös vastaus. Vastaukseksi ei riitä, että ”ihan kivaa” ja ”vähän kaikkea”. Kiire on huono tekosyy. Kun olet lapsen kanssa, ole kokonaan, ole aidosti ja oikeasti läsnä, ole lähellä. Lapsuudessa opitut vuorovaikutuksen taidot mahdollistavat kyselevän, ihmettelevän, uteliaan ja kuuntelevan suhtautumisen elämään ja tämä taas on kriittisen ajattelun pohja. Ilman tätä pohjaa on vaikea opastaa medialukutaitoon tai omaehtoisen kulttuurin sisällön tuottamiseen.
Kasvaminen taiteen tekijäksi tai kokijaksi ei synny taidekasvatuksella, se syntyy kasvatuksella, joka on yhdessä elämistä, kokemista, oivaltamista, kyseenalaistamista, etsimistä, löytämistä. Mielestäni (yleisesti ottaen) vain vanhemmat kasvattavat, instituutiot jakavat tietoa. Samoin on silloin, kun on kyseessä kasvaminen kriittiseksi, medialukutaitoiseksi, omilla aivoilla ajattelevaksi, toiset huomioon ottavaksi yksilöksi.
Keskusteleva yhdessäelo opettaa etsimään ja löytämään myös vastauksia. Onko jokin viesti informaatiota, onko se faktaa vai fiktiota, mikä on sen tavoite, tarkoitus, mikä on mainoksen sanoma ja miksi se on tehty, missä kulkee taiteen ja viihteen raja, mihin tietoon voi luotaa, minkä tunteen valtaa voi heittäytyä, mitä on kriittinen medialukutaito, miten viesteihinkin sisältyy piiloviestejä, miten minuun ja käyttäytymiseeni yritetään vaikuttaa, mikä minuun vaikuttaa, mistä nautin, mitä minulta odotetaan, kuinka laajalla kentällä minulle luodaan normeja, piilonormeja ja asenteita, onko harmitonta viihdettä, ketkä kamppailevat sielustani ja lompakostani, mitä on uutisten taustalla, mitä mieltä minä olen, mitä mieltä sinä olet, miten käytän mediaa, käyttääkö ja ohjaileeko media minua, mitä näen ympärilläni, miten ymmärrän näkemäni ja kuulemani, mikä on välineen arvo, onko sillä itseisarvo vai vain välineen arvo, mikä merkitys on viestin välittäjällä, viestin muodolla, mitä on median välittämän informaation tuottaminen, mitä on sen tutkiminen, miten sitä voidaan ja pitäisi lukea, mitä IRC-galleria viestii, onko sensuuri tarpeellinen, kenen ehdoilla media toimii, mitä on mediakasvatus…?
Kasvaminen ei ole vain tiedon lisääntymistä, vaan myös asioiden sosiaalista ja emotionaalista kokemista.
Anna lapselle kynä ja paperia, anna kamera, anna tietokone, anna puukko, anna mahdollisuus tehdä ja oppia tekemällä. Silloin syntyy pulmia ja niihin ratkaisut. Silloin tapahtuu oppimista, oivaltamista. Silloin syntyy myös suhde tekemiseen ja kokemiseen, suhde kuvaan, esineeseen, sen viestiin, sen sisältöön, sen merkitykseen ja vaikuttavuuteen.
Jo 70-luvulla yritimme television lastenohjelmissa opettaa lapsikatsojille, miten tv suljetaan. Koimme silloin – ja koen edelleen – että televisio on parhaimmillaankin vain korvike jostain oikeasta. Se on vain väline, joka on valitettavasti kasvanut itsensä itseisarvoksi ilman kyseenalaistamista.
*****
Ja tässä lupaamiani pieniä esimerkkejä niistä toteutuneista yhdessä elämisestä osista, jotka viittaavat yleisesti hyväksyttyyn määritelmään mediakasvatuksesta:
elokuvakurssit, joilla vain katsotaan elokuvia ja luotetaan katsomiskokemuksen jättämiin kulttuurijälkiin ja niiden merkitykseen
lasten ja nuorten omat tilatut ja omaehtoiset jutut aluelehdessämme
yhdessä suunnitellut ja toteutetut seinälehdet, seinäkalenterit, tiedotteet
viranomaisyhteistyö, jossa lapset ja nuoret ovat toimijoina, eivät kohteina
lasten ja nuorten muut omat julkaisut, luokkien runovihkoset
yhteiset tutustumisretket tv- ja elokuvastudioille
yhteiset osallistumiset tv- ja elokuvatuotantoihin
lyhytkurssit elokuvien erikoistehosteista
lukupiirit eri-ikäisille
alueelliset kulttuuri- ja ympäristön kehittämishankkeet, niistä tiedottaminen, juttujen tekeminen paperi- ja sähköiseen mediaan
lasten ja nuorten turvaverkostojen rakentaminen mm. aikuiskontaktimahdollisuuksia lisäämällä avoimessa ja ohjatussa nuorisotyössä, yhteisten myönteisten kokemusten lisääminen
joulukuussa 2008 käynnistyvä kansalaisten (ennen kaikkea lasten ja nuorten) netti-tv-hanke, jossa yhdessä tuotetaan jokaviikkoinen ohjelmapaketti
ruokavälituntikeskustelut uutisista ja niiden taustoista
valokuvien kieli kuvaamalla ja katsomalla
pienten dokumenttien videointi osa maailman katsomista ja valintojen tekemistä
elokuvakurssit, joilla katsomisen jälkeen tehdään omia elokuvia
iltapäiväkerholaisten vierailut vanhainkodeissa tutkimassa vanhoja ja uusia luokkakuvia
lasten omat sarjakuvalehdet, myös kopiointi ja levitys
lasten itse tuottama taide sen eri muodoissaan
valokuva- ja muut vaihtuvat näyttelyt omissa tiloissa ja kouluilla
musiikkiharrastuksen vahvistaminen mm. bändien demoja julkaisemalla
vanhempien ja vauvojen teemaillat vuorovaikutustaitojen lisäämiseksi ennaltaehkäisevän työn metodina
vanhempainillat, aiheina esim. tv:n katselu, tietokonepelien pelaaminen, netti-säännöt sekä muut ajankohtaiset ja teeman mukaiset aiheet
ohjatut aikuisten valvomat tietokonekerhot kouluilla
kokkikerhot, joissa keittokirjat opettavat
nuorten alueparlamentit ja kansalaisvaikuttaminen
erilaiset avoimet iltapäivätoiminnan ryhmät peruskoululaisille
ohjattu kerhotoiminta
aktiivinen osallistuminen tutkimushankkeisiin, mm. nuorten kännykkäkulttuuritutkimus
kansainvälinen verkottuminen
kansainväliset medialeirit
yhteistyökumppanit eri puolilla Suomea ja yhteydenpito heihin (luokat, ryhmät jne.)
aluelehtien yhteistyö ennen kaikkea maaseutulehtien ja nuorten kanssa
hankkeet kotien kasvatustyön tukemiseksi
vanhempien ja nuorten vertaistukiryhmien toiminta mm. yhteisten netti-, tv- ja viihde-elektroniikan käytön pelisääntöjen löytymiseksi
erilaiset työpaikka- ja koulutuspaikkavierailut myös media-alalla
erillisprojektit, esim. Taivaskallion kansa –hanke, jossa luodaan alueelle faktoihin perustuva fiktiivinen historia ja perinnekulttuuri
nuorten ja vanhempien yhteiset tutkimus- ja tiedotushankkeet, joilla luodaan materiaalia yhteiskäyttöön
jatkuva ja ainainen, kuunteleva ja keskusteleva läsnäolo
Tässä oli lyhyesti joitakin mieleen pulpahtaneita ajatuksia. Jos niin toivot ja/tai tarvitset, voit lähettää tekstiä kommentoitavaksi, kysymyksiä vastattavaksi, väitteitä ja haasteita pohdittavaksi.
tiistai 11. maaliskuuta 2008
Terve Helsinki ?
Terve Helsinki ?
Tunnustan suoraan: tämä on poliittinen puheenvuoro, tämä on myös kiukkuinen ja katkera puheenvuoro. Helsingin kaupungin ensi vuoden talousarvio hyväksyttiin kätten taputuksin – ja asukkaiden elämä kurjistuu entisestään. Asukkaiden tarpeista lähtevä palvelujen kehittäminen ja lähipalvelujen merkitys on unohdettu täysin. Ainoastaan SKP:n ja asukaslistan valtuustoryhmä esitti talousarvioon muutosesityksiä.
Helsingille on päätetty tehdä uusi leikkausohjelma. Helsingin kaupunginvaltuuston hyväksymään ensi vuoden talousarvioon sisältyy raju linjanveto, jolla peruspalvelujen rahoitusta ryhdytään leikkaamaan.
Budjettiesityksen yleisperusteluissa todetaan, että laaditaan ”talouden tervehdyttämisohjelma”, jolla Helsingin Energian voittovaroista tehtävät siirrot muiden palvelujen rahoitukseen puretaan ja ”varsinainen palvelutoiminta sopeutetaan kaupungin varsinaiseen tulorahoitukseen”. Selkokielellä tämä tarkoittaa, että sosiaali-, terveys- ja muiden peruspalvelujen rahoituksesta leikataan lähivuosina 100 – 150 miljoonaa euroa.
Näin siitä huolimatta, että verotulot ovat kasvussa ja kaupungin kokonaistalous voi hyvin.
Toinen raju asia budjettiesityksessä paljastui vasta, kun ryhtyi vertailemaan ensi vuoden määrärahaesityksiä eri palveluissa tämän menojen toteutumaennusteeseen. Näitä vertailulukuja ei budjetissa esitetty, mutta niitä löytyy mm. Talouden ja toiminnan seurantaraportista 3/2007.
Vertailun tulos on hätkähdyttävä: sosiaali- ja terveydenhuoltoon ensi vuodelle esitetyt määrärahat ovat alle prosentin suuremmat kuin tänä vuonna käytetään. Reaalisesti ne ovat jopa useampia kymmeniä miljoonia vähemmän. Samaan aikaan kaupungin ja sen liikelaitosten ylijäämä on nousemassa tänäkin vuonna yli 225 miljoonaan euroon. Vaikka rahaa tulee enemmän kuin koskaan, jatkuu erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen laiton alibudjetointi.
Palvelutason heikentäminen tulee laskemaan myös kaupungin vetovoimaisuutta eikä se millään muotoa tervehdytä taloutta.
Helsingin pitäisi nostaa palvelutasoaan. Tulevaisuuden järkevä talous saadaan aikaiseksi panostamalla ennaltaehkäisevään toimintaan ja varhaisen puuttumisen työmuotoihin. Palvelutason nostaminen on erityisen tärkeää mm. lasten ja vanhusten palveluissa, terveyspalveluissa ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten työllisyys- ja koulutusmahdollisuuksien parantamisessa.
Eikä se tähän lopu. Kaikki työntekijöiden palkkavaatimukset torjuttiin. Kaupungin henkilöstöryhmät esittivät budjettiin lisäystä palkkojen tason korottamiseksi. Valtuustossa budjettiesityksen korjaamiselle ei tältäkään osin löytynyt yhtään tukijaa SKP:n ja asukaslistan ryhmän ulkopuolelta.
Hoitajien ja muiden kunta-alan työntekijöiden palkkatason korottamisen torjuminen pelaa vain yksityisten yritysten hyväksi. Ne hyötyvät, kun ihmiset hakeutuvat yksityiselle puolelle julkisten palvelujen rapautuessa ja ne hyötyvät, kun osaava työvoima siirtyy yksityiselle puolelle.
Esimerkiksi terveysasemien vähentämistä aiotaan jatkaa asukkaiden vastustuksesta piittaamatta. Lähiterveysasemien vähentäminen nostaa palvelujen käytön kynnystä ja heikentää terveysasemien mahdollisuuksia ehkäisevään terveydenhuoltoon. Se on ristiriidassa terveyskeskuksen strategioiden kanssa, joissa painotetaan asiakaslähtöisyyttä, terveyden edistämistä, väestöryhmien terveyserojen vähentämistä ja syrjäytymisen ehkäisyä.
Myös HKL:n lippujen hinnat nousevat. Kesällä ja syksyllä esitetyt aloitteet siirtymisestä kohti maksutonta joukkoliikennettä joutuivat samaan roskakoriin, jossa ovat jo kokoomuksenlupaukset hoitajien palkkojen korottamisesta. Kaikki muut ryhmät hyväksyivät lippujen hintoihin tulevat korotukset.
Lapsiperheiden palvelujen osalta budjettiin on kirjattu tavoitteeksi kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen lisääminen. Kaupungin omien päiväkotipaikkojen määrää aiotaan taas ensi vuoden jälkeen vähentää. Näin siitä huolimatta, että kaupungin päiväkotipaikkojen tarve on ylittänyt selvästi tähänastiset arviot.
Että sellainen on edustajien poliittinen tahto, sellainen on elämän ja rahan meno Helsingissä 2008.
Heikki Takkinen
Ja lopuksi kuulemani ajankohtainen poliittinen vitsi: ”Ensi kerralla minäkin äänestän kokoomusta”, sanoi kerran eräs mies ja lisäsi, ”se on yhtä varma kuin kokoomuksen omat vaalilupaukset”.
Tunnustan suoraan: tämä on poliittinen puheenvuoro, tämä on myös kiukkuinen ja katkera puheenvuoro. Helsingin kaupungin ensi vuoden talousarvio hyväksyttiin kätten taputuksin – ja asukkaiden elämä kurjistuu entisestään. Asukkaiden tarpeista lähtevä palvelujen kehittäminen ja lähipalvelujen merkitys on unohdettu täysin. Ainoastaan SKP:n ja asukaslistan valtuustoryhmä esitti talousarvioon muutosesityksiä.
Helsingille on päätetty tehdä uusi leikkausohjelma. Helsingin kaupunginvaltuuston hyväksymään ensi vuoden talousarvioon sisältyy raju linjanveto, jolla peruspalvelujen rahoitusta ryhdytään leikkaamaan.
Budjettiesityksen yleisperusteluissa todetaan, että laaditaan ”talouden tervehdyttämisohjelma”, jolla Helsingin Energian voittovaroista tehtävät siirrot muiden palvelujen rahoitukseen puretaan ja ”varsinainen palvelutoiminta sopeutetaan kaupungin varsinaiseen tulorahoitukseen”. Selkokielellä tämä tarkoittaa, että sosiaali-, terveys- ja muiden peruspalvelujen rahoituksesta leikataan lähivuosina 100 – 150 miljoonaa euroa.
Näin siitä huolimatta, että verotulot ovat kasvussa ja kaupungin kokonaistalous voi hyvin.
Toinen raju asia budjettiesityksessä paljastui vasta, kun ryhtyi vertailemaan ensi vuoden määrärahaesityksiä eri palveluissa tämän menojen toteutumaennusteeseen. Näitä vertailulukuja ei budjetissa esitetty, mutta niitä löytyy mm. Talouden ja toiminnan seurantaraportista 3/2007.
Vertailun tulos on hätkähdyttävä: sosiaali- ja terveydenhuoltoon ensi vuodelle esitetyt määrärahat ovat alle prosentin suuremmat kuin tänä vuonna käytetään. Reaalisesti ne ovat jopa useampia kymmeniä miljoonia vähemmän. Samaan aikaan kaupungin ja sen liikelaitosten ylijäämä on nousemassa tänäkin vuonna yli 225 miljoonaan euroon. Vaikka rahaa tulee enemmän kuin koskaan, jatkuu erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen laiton alibudjetointi.
Palvelutason heikentäminen tulee laskemaan myös kaupungin vetovoimaisuutta eikä se millään muotoa tervehdytä taloutta.
Helsingin pitäisi nostaa palvelutasoaan. Tulevaisuuden järkevä talous saadaan aikaiseksi panostamalla ennaltaehkäisevään toimintaan ja varhaisen puuttumisen työmuotoihin. Palvelutason nostaminen on erityisen tärkeää mm. lasten ja vanhusten palveluissa, terveyspalveluissa ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten työllisyys- ja koulutusmahdollisuuksien parantamisessa.
Eikä se tähän lopu. Kaikki työntekijöiden palkkavaatimukset torjuttiin. Kaupungin henkilöstöryhmät esittivät budjettiin lisäystä palkkojen tason korottamiseksi. Valtuustossa budjettiesityksen korjaamiselle ei tältäkään osin löytynyt yhtään tukijaa SKP:n ja asukaslistan ryhmän ulkopuolelta.
Hoitajien ja muiden kunta-alan työntekijöiden palkkatason korottamisen torjuminen pelaa vain yksityisten yritysten hyväksi. Ne hyötyvät, kun ihmiset hakeutuvat yksityiselle puolelle julkisten palvelujen rapautuessa ja ne hyötyvät, kun osaava työvoima siirtyy yksityiselle puolelle.
Esimerkiksi terveysasemien vähentämistä aiotaan jatkaa asukkaiden vastustuksesta piittaamatta. Lähiterveysasemien vähentäminen nostaa palvelujen käytön kynnystä ja heikentää terveysasemien mahdollisuuksia ehkäisevään terveydenhuoltoon. Se on ristiriidassa terveyskeskuksen strategioiden kanssa, joissa painotetaan asiakaslähtöisyyttä, terveyden edistämistä, väestöryhmien terveyserojen vähentämistä ja syrjäytymisen ehkäisyä.
Myös HKL:n lippujen hinnat nousevat. Kesällä ja syksyllä esitetyt aloitteet siirtymisestä kohti maksutonta joukkoliikennettä joutuivat samaan roskakoriin, jossa ovat jo kokoomuksenlupaukset hoitajien palkkojen korottamisesta. Kaikki muut ryhmät hyväksyivät lippujen hintoihin tulevat korotukset.
Lapsiperheiden palvelujen osalta budjettiin on kirjattu tavoitteeksi kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen lisääminen. Kaupungin omien päiväkotipaikkojen määrää aiotaan taas ensi vuoden jälkeen vähentää. Näin siitä huolimatta, että kaupungin päiväkotipaikkojen tarve on ylittänyt selvästi tähänastiset arviot.
Että sellainen on edustajien poliittinen tahto, sellainen on elämän ja rahan meno Helsingissä 2008.
Heikki Takkinen
Ja lopuksi kuulemani ajankohtainen poliittinen vitsi: ”Ensi kerralla minäkin äänestän kokoomusta”, sanoi kerran eräs mies ja lisäsi, ”se on yhtä varma kuin kokoomuksen omat vaalilupaukset”.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)